Kylän historia

Kaukolan kylään kuuluvasta, aivan Kokemäenjoen suulla sijaitsevasta Hiukkasaaresta on löydetty merkkejä jopa varhaiskampakeraamisen ajalta. Kaukolan kylä on ollut merkittävä rautakautinen keskus yhdessä Tyrväänkylän kanssa ja kylät muodostavat laajan kiinteän muinaisjäännösalueen. Kaukolan hautaröykkiöt sijaitsevat 800 metrin pituisella ja 400 metrin levyisellä alueella, Kaukolan vanhasta koulusta Hartolankoskelle. Röykkiöitä on Kaukolassa ja Tyrväänkylässä yhteensä yli 388 ja ne muodostavatkin Kokemäenjoen vesistöalueen laajimman rautakautisen kalmiston. Kylän vanhin hauta on nuoremman roomalaisajan kuningatarhauta ja nuorimmat haudat ovat viikinki- ja ristiretkiajan hautoja. Haudat muodostavat Myllyvainion, Juvelan, Ala-Knaapin ja Kaukolan vanhan koulun ryhmittymät, jotka merkinnevät neljää samanaikaista taloa.

Rautakautisen haudan kaivaus Kaukolassa 1947

Kaukolan keskiaikainen kylätontti on Liekoveden rannalla paikalla, jossa sijaitsevat vielä nykyäänkin Ala-Knaapin ja Vänniän talot. Kaukolan kylä mainitaan nimeltä ensimmäisen kerran 1469. Kirkkoherra Mathias kantoi 1524 papinmaksut viidestä Kaukolan talosta ja vuosina 1540 ja 1571 verotettavia taloja oli kuusi. Kyläluettelossa 1560-luvulta mainitaan kuusi verotilaa kuten myös maanmittari Jonas Strengin kartassa 1644. Suku- ja talonniminä mainitaan keskiajalla Vänniä, Suomalainen ja Saukko/Saukoi.

Jonas Strängin maakartta 1640-luvulta
Kalmbergin kartasto R III List 9 vuodelta 1855

KYLÄN OMINAISPIIRTEET

Osana Kokemäenjokilaaksoa Kaukola edustaa Ala-Satakunnan viljelyseudun kulttuurimaisemaa kuuluen valtakunnallisesti arvokkaaseen Kokemäenjoen maisema-alueeseen. Kulttuuriympäristö on kokenut laajoja muutoksia, joten sitä kuvaillaan sekä historian että nykypäivän kannalta.

Vuosisataisen viljelyperinteen muovaama ja ylläpitämä avoin viljelymaisema on maisema-alueen perustana Kaukolassa. Alueen laajat hedelmälliset savikot, edulliset ilmasto-olosuhteet sekä joki kulkureittinä ovat olleet perustana kulttuurimaiseman varhaiselle kehittymiselle. Peltoaukeita rajaavat metsäiset moreeniselänteet.

Liekovesi ja Kokemäenjoen suu

Merkittävä osa Kaukolan kulttuurimaisemaa on Liekovesi ja Kokemäenjoen suu. Aikaisemmin vapaana kuohunneet Kaukolankoski ja Hartolankoski olivat tunnusomaisia Kaukolalle. Koskia hyödynnettiin jo ennen sähkövoiman tuotantoa ja Kaukolankoskessa olikin varmuudella mylly jo 1640-luvulla, mutta ensimmäiset myllyt on luultavasti rakennettu jo keskiajalla.

Tukinuittoa Hartolankosken rännillä 1956

Kokemäenjoen varrella sijaitsi toistakymmentä koskea. Näistä suurin oli Hartolankoski, jonka pudotus oli noin 5,5 metriä. Kokemäenjoen koskia alettiin perata Vammaskosken perkaamisen jälkeen 1800-luvun alkupuolella. Koskien perkaamisella pyrittiin vähentämään Kokemäenjoen tulvimista ja helpottamaan tukinuittoa.Nykyään Kokemäenjoen kosket ovat Kiikan Kilpikoskea lukuun ottamatta padottu ja valjastettu sähköntuotantoon.

Ensimmäinen voimalaitos rakennettiin Kaukolankoskeen vuonna 1907. Tätä seurasi isompi voimalaitos Hartolankoskeen vuonna 1913. Joen ylittävä ja patoava voimalaitos rakennettiin Hartolankoskeen vuosina 1946–1950. Voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä Liekovedestä muodostui voimalaitoksen patoallas ja sen rannat padottiin. Säännöstelyn myötä vedenpinta Liekovedessä nostettiin samalle tasolle kuin Rautavedessä, eli noin 57,5 metriin, kun taas voimalaitoksen alapuolella joen pinta laski ollen hieman alle 50 metriä. Viikoittainen vedenkorkeuden säätely vaikuttaa sekä jokivarren eroosioon että vesistön käyttömahdollisuuksiin erityisesti voimalaitoksen alapuolella. Voimalaitoksen yläpuolella vedenkorkeuden muutokset ovat hitaampia.

Ilmakuva Kaukolasta 1970-luvulta

Viljely- ja metsämaisema

Nykyinen viljelymaisema on saanut alkunsa rautakautisista pienistä raivioista, mutta vasta keskiajalla maanviljelys muodostui alueen tärkeimmäksi elinkeinoksi. Peltoja raivattiin lähinnä Liekoveden ja Kokemäenjoen välittömässä läheisyydessä sijaitseville Litorinamerestä maatuneille viljaville savitasangoille. Aluksi vallitseva viljelytapa oli kaskeaminen, mutta vähitellen siirryttiin pysyvään peltoviljelyyn.

1400-luvun lopulla alettiin siirtyä sarkajakoon, jossa yleisin saran leveys oli noin 3,5 metriä, mutta pituuteen ei kiinnitetty huomiota. Jonas Strengin 1640-luvun kartassa talot sijaitsivat sar- kajaon mukaisesti tiiviissä ryppäässä ja pellot ja niityt ovat lähellä kylää. Sarkajako purettiin maareformin myötä toteutuneessa isojakoasetuksessa 1757. Mittaukset isojakoa varten tehtiin Kaukolassa vuonna 1772 ja vuodelta 1780 olevassa Kuninkaan kartassa Hohkon tila on jo siirtynyt ryhmäkylästä erilleen. Moni tilanomistaja halusi siirtää talonsa lohkoiksi yhdistettyjen tilustensa keskelle, mikä johti ryhmäkylien hajoamiseen ja nykyisen kaltaisen haja-asutuksen syntymiseen. Viljelysmaiden osuus kasvoi puolella isojaon seurauksena. Myös torppien määrä lisääntyi 1800-luvun alkupuolella, kun niiden perustaminen sallittiin muillekin kuin aatelisten maille. Viljelymaisema säilyi hyvin samanlaisena aina 1900-luvun alkuun asti, jolloin luonnonniityt menettivät merkityksensä ja kynnettiin pelloiksi. Rantaniittyjä oli vielä 1960-luvun alussa paikoin 50-100 metriä leveinä vyöhykkeinä.

Kaukola on edelleen tänä päivänä elävä kylä. Kulttuurihistoriallinen viljelymaisema on pysynyt avoimena, koska Kaukolassa maatilat ovat edelleen toimivia. Viljellystä maisemasta tekee monipuolisen viljeltyjen peltokasvilajikkeiden määrän runsaus. Kaukolan pelloilla kasvaa kaikkia perinteisiä viljoja ja nurmea, mutta lisäksi myös esimerkiksi rypsiä ja öljypellavaa.

Peltomaisemaan pienipiirteisyyttä ja rikkautta luovia metsäsaarekkeita ja siirtolohkareita on jäljellä jonkin verran. Myös peltoja halkovat tiet ja puukujat tuovat maisemaan vivahteikkuutta Kaukolassa.

Tiestö

Vanhin liikenneväylä alueella on ollut vesistö, joka oli maareittiä tärkeämpi vielä keskiajalla. Kau- kolan ja Tyrväänkylän rajalla sijaitseva Hiidenmäki toimi kulttipaikkana jo rautakaudella ja sinne kulki tie Houhajärven harjua eli Hiidenkangasta pitkin. Muuten tieverkoston synty voidaan ajoittaa keskiajalle. Hämeenlinnasta Tammerkosken ja Tyrvään kautta jokivartta Ulvilaan kulkenut tie tunnetaan jo 1400-luvulta. Tätä vanhaa postitietä eli Valtatietä pitkin pääsi myös Turkuun. Valtatie yhtyi Tyrväässä, Vammaskosken länsipuolella Vaunutiehen, joka noudatteli joen pohjoispuolta. Vaunutietä matkatessa Kiikan suuntaan piti ylittää liejuinen ja upottava Vaunusuo, jonka jälkeen päästiin Vinkkilään, mistä haarautui tie Kaukolaan.

Nämä vanhat tieyhteydet ovat edelleen pääosin kuljettavissa. Myös Kaukolantie kulkee pääosin samalla paikalla kuin Kuninkaan kartastossa. Kaukolan kylätie kulki alun perin keskiaikaisen kylän kautta, jossa Vänniän ja Ala-Knaapin talot sijaitsevat, mutta 1930-luvulla tie siirrettiin kulkemaan tässä kohtaa lännempänä. Voimalaitoksen yhteyteen valmistui yksikaistainen patosilta 1950, mikä paransi selvästi liikenneyhteyksiä Kaukolaan. Voimalaitoksen rakentamisen aikoihin 1940-luvulla Hiukkasaaren läpi Kaukolasta Tyrväänkylään kulki väliaikainen silta. Kaukolantietä perusparannettiin viimeksi 2000-luvulla, jolloin tietä suoristettiin ja levennettiin. Kaukolantiellä on öljysorapäällyste ja katulamput.

Kaukolan länsipuolella Vinkkilän kylässä on 1895 avattu Pori-Tampere-rata, joka näkyy Kauko- laan. 1970-luvulla ratalinjaa suoristettiin ja rata siirtyi lähemmäs Kaukolaa.

Ilmakuva Kaukolasta 1970-luvulta

KAUKOLAN ARVOT

Historiallinen arvo

Kaukolan kylän arvo perustuu suurelta osin sen pitkään asutushistoriaan. Kylän historia liittyy kiinteästi Kokemäenjoen vaiheisiin alkaen Liekoveden kuroutumisesta umpeen ja Kokemäenjoen synnystä aina koskien patoamiseen ja nykyhetkeen. Laaja muinaisjäännösalue Kaukolassa osoittaa asutuksen syntyneen jo rautakaudella ja jatkuneen samoilla sijoillaan tähän päivään asti. Kylä on edelleen osa elävää maaseutua.

Maisemallinen arvo

Kaukolan viljelymaisema on tyypillinen Ylä-Satakunnalle ja kylän viljavat savipellot on raivattu osittain jo rautakaudella. Kylämaisema on ilmeikäs vesistön, peltoaukeiden, metsän ja asutuksen muodostama kokonaisuus. Kulttuurihistoriallinen viljelymaisema on pysynyt avoimena ja kylässä on jäljellä myös metsälaidunta muistuttamassa maatalouskulttuurin muutoksista. Kylä rajautuu puoliksi Liekoveteen ja Kokemäenjokeen, joten vesistön läheisyys on merkittävä maisemallinen arvo. Kylässä sijainneet kosket on ensin ruopattu ja sitten padottu, joten vesi virtaa Kaukolan ohi nykyään verkkaisesti.

Rakennushistoriallinen arvo

Kaukolan alue ilmentää maaseudulle ominaista rakentamistapaa ja uudemmatkin rakennukset sulautuvat vanhaan kylämiljööseen hyvin. Rakennukset sijaitsevat ympäristöön nähden luontevilla paikoilla, ei aivan rannassa. Rakennettu ympäristö on muodostunut nauhamaiseksi jo vuosisatoja vanhan kylätien varteen ja jo purettujen rakennusten paikoille on rakennettu uusia rakennuksia. Kaukolan rakennuskanta on verraten vanhaa, suurin osa asuinrakennuksista on rakennettu ennen 1950-lukua ja monet taloista on rakennettu jo 1800- j a 1900-lukujen vaihteessa. Pihapiireissä vielä runsaasti vanhoja rakennuksia.

Teksti: Olena Sandholm